Ylioppilaskunnan 50-vuotinen historia on kerätty kansien väliin, ja juhlavuoden huipennuksena ja päätöksenä julkaistaan ylioppilaskunnan 50-vuotishistoriateos. Historiateos kertoo Ylioppilaskunnan koko historian.

Lähes 300-sivuisen historiakirjan on toimittanut FM Anna Nieminen, ja hänen lisäkseen kirjoittamisesta ovat vastanneet FM Aleksi Valtonen ja FT Matti Enbuske. Lisäksi historiankirjoituksen yhteydessä kirjoitetaan yhteensä neljä pro gradu -työtä eri aiheista, ja niiden laatijat ovat hum. kand. Wille Leppämäki, FM Vesa Kemi, hum. kand. Sami Pekola ja hum. kand. Antti Pesola.

Historia-teos julkaistaan alumnipäivän yhteydessä 11.5.2010 klo 12.15 alkaen, jonka jälkeen kirjaa on mahdollista ostaa omaksi, tai sen voi tilata jo ennakkoon ennen 11.5. alennettuun hintaan.

Tilaa historiateos ennakkoon tästä

 

Tällä sivulla julkaistaan vuoden aikana osia ylioppilaskunnan historiasta vuosien varrelta.

 

Alla muutama muisto ylioppilaskunnan historian varrelta kuvan muodossa:

Vulcanalia Rauhalassa v. 1995

Perinteinen ylioppilaskunnan lukuvuoden avajaisjuhla järjestettiin ensimmäisen kerran Rauhalan pihapiirissä vuonna 1995.

Välkkylän rakentamista

Välkkylän rakentamistempaus 1960-luvulta.

Rauhala

Ylioppilaskunnan toimisto sijaitsee Rauhalan pihapiirissä osoitteessa Mannenkatu 1.

Lipun pystytys

Ylioppilaskunnan lippua pystytetään 1990-luvun lopussa.

 

Oulun yliopiston ylioppilaskunta perustettiin syksyllä 1959, mutta virallinen asetus siitä annettiin vasta seuraavan vuoden puolella. Ylioppilaskunnan tehtäväksi määriteltiin vaalia ylioppilaiden henkisiä ja taloudellisia harrastuksia sekä ”edistää sivistystä, siveellisyyttä ja hyvää järjestystä”. Ylioppilaskunnan tuli myös järjestää mahdollisuuksia jäsentensä jalostavaan toverielämään ja keskinäiseen tukemiseen. Oulun yliopiston ensimmäisen lukukauden alkaessa syksyllä 1959 opiskelijoita oli 424. Pohjois-Suomeen saatu yliopisto otettiin innostuneesti vastaan ja opiskelijat kokivat voimakasta yhteishenkeä. Järjestäytynyt ylioppilaselämä oli kuitenkin alkanut Oulussa jo vuonna 1953 väliaikaisen opettajakorkeakoulun myötä.

Alussa käytiin keskustelua siitä, tulisiko opiskelijatoiminnan perustua opintoaloihin perustuviin kiltoihin vai perinteisiin maakuntahenkisiin osakuntiin. Osakunnat jäivät kuitenkin toteutumatta ja myöhemminkin niiden merkitys on ollut aika pieni. Toisaalta Oulussa ylioppilaskuntatoiminta itsessään on ollut maakuntahenkistä korostaessaan pohjoissuomalaisuutta. Vappu ja itsenäisyyspäivä soihtukulkueineen olivat tärkeitä juhlia opiskelijoille alusta lähtien. Ylioppilaskunnan jäsenten yhteiset kokoontumistilat sijaitsivat ensin Kauppurienkatu 2:ssa, kunnes siirtyivät Rauhalaan vuonna 1964. Rauhala saatiin lahjoituksena Pohjoismaiden Yhdyspankilta.

Ylioppilaskunnalla oli monenlaista toimintaa muun muassa tilaisuuksien järjestäjänä, opiskelijan arkisista asioista huolehtijana ja opiskelija-asuntojen rakentajana. Rakentamisesta tuli pian varsin mittavaa. Sitä rahoitettiin erilaisilla keräyksillä, ravintolabisneksellä ja muulla liiketoiminnalla. Ylioppilaskunta omisti jopa autokoulun ja tultaessa 1960- ja 1970-lukujen taitteeseen siitä oli tullut Oulun suurin ravintoloitsija. Ylioppilaskunnan ravintolat lennokkaine ideoineen toivat ansaittua huomiota, mutta herättivät myös pahennusta tuodessaan stripparit ensikertaa oululaisyleisön eteen. Lopulta liike- ja rakennustoiminta kasvoi niin suureksi ja hankalaksi hallita, että se eriytettiin 1970-luvun alussa Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiölle ja Oulun Ylioppilasapu ry:lle. Ylioppilaskunnan todettiin ajautuneen taloudellisiin vaikeuksiin rakentamisen vuosinaan.

Ylioppilaskunnalle muodostettiin edustajisto vuonna 1965, jolloin käytiin ensimmäiset edustajistovaalit. Äänestysprosentti kohosi 70:een, mutta into hiipui sittemmin. Opiskelijatoiminta alkoi saada poliittista väriä 1960-luvun lopulla. Ensimmäinen poliittinen ryhmä edustajistovaaleissa oli vuonna 1966 ehdokkaita asettanut Opiskelevan Keskustan vaaliliitto. Pian kaikki edustajiston paikat kuuluivat jonkin puolueen opiskelijajärjestölle. Ajanhenki suosi radikalismia ja vastakkainasettelua. Poliittisen kipinän saaneet opiskelija-aktiivit kiistelivät Oulun ylioppilaslehdessä, jakoivat tärkeimpiä vallankäytön paikkoja keskinäisillä sopimuksilla ja kritisoivat toisinaan jyrkin sanankääntein professorikuntaa, jonka nähtiin edustavan taantumusta ja suurpääoman etuja. Opiskelevaa nuorisoa kiinnostivat yhteiskunnalliset teemat, kansainvälinen solidaarisuus ja epäkohtiin puuttuminen.

Monissa asioissa virikkeitä saatiin puolueilta, muilta ylioppilaskunnilta ja niiden kattojärjestöltä Suomen Ylioppilaskuntien liitolta. Sen sijaan oululainen ominaispiirre oli aluepolitiikan nostaminen yhdeksi keskeisimmäksi kysymykseksi. Pohjois-Suomen asemaa pidettiin esillä sekä korkeakoulumaailmassa että laajemminkin. Kesäisin järjestettiin eri puolilla Lappia Kesäerotus-tapahtumia, joissa keskusteltiin muun muassa elinkeinoista ja luonnonvaroista. Oulun yliopiston ylioppilaskunta ajoi määrätietoisesti myös Lapin yliopiston perustamista.

Poliittinen kuohunta laantui 1970-luvun loppupuolella ja riviopiskelijat alkoivat vaatia järjestöltään käytännönläheistä toimintaa asumisen, toimeentulon ja arkisten ongelmien kohentamiseksi. Ylioppilaskunta joutui havahtumaan siihen, että se oli ajautunut liian kauas tavallisen opiskelijan arjesta ja alkoi panostaa enemmän etujärjestötyöhön. Yliopisto oli kasvanut suureksi eikä alkuvuosien voimakkaasta yhteishengestä ollut enää tietoa. Opiskelijat keskittyivät yhä enemmän oman laitoksensa asioihin, kävivät opiskelun ohessa töissä ja harrastivat vapaa-aikanaan usein muuta kuin opiskelijatoimintaa. Yhtenäisyyttä toivat jossakin määrin uudelleen saneerattu Rauhala sekä 1980- ja 1990-luvuilla yleistynyt haalarikulttuuri. Suuresta opiskelijamassasta erottaudutaan oman ainejärjestön haalareilla, joihin kerätään ommeltavia merkkejä ja muita muistoja opiskelijariennoista. Samalla haalari erottaa opiskelijan toisista kulkijoista. Vaikka nykyopiskelijan suhde ylioppilaskuntaan ei ole useinkaan yhtä tiivis kuin yliopiston alkuaikoina, ylioppilaskunta toimii edelleen monin tavoin jäsentensä hyväksi.

Anna Nieminen